JUTTUJA
ITE OOT!
Ei ole helppoa valita suklaakakun ja sitruunamarenkipiirakan välillä, jos täytyy jakaa sama vatsa ja tilaa on vain yhdelle jälkkärille.
Elli ja Nelli olivat olleet tässä tilanteessa ennenkin ja tiesivät, että kiista saattaisi pitkittyä.
Nelli puntaroi juuri mielessään kahden ruman sanan välillä, kun Elli yhtäkkiä huudahti: "Ite oot!"
Pieni etäisyys olisi joskus kiva asia.
TAIKAJUOMA
Matkalla tunnille Martta kertoi, että hänen keittämänsä myrkky ei ollut kuolettavaa. Ei varsinaisesti.
Se ei veisi kenenkään henkeä, mutta jos se havaitsisi merkkejä epäinhimillisyydestä, vakavasta typeryydestä, empatian puutteesta, väkivaltaisista mielihaluista tai yleisestä sydämen kylmyydestä, se aktivoituisi ja tuhoaisi nuo ominaisuudet, minkä jälkeen kohdehenkilö voisi muuttua.
"Ehkä", sanoi Alma, "Ehkä se ei olekaan myrkky, vaan lääke?"
Martta katsoi ystäväänsä ja huokaisi.
"Voi rähmä, sössin läksyni taas."
REIPPAASTI
Siina oli aina ollut sellainen. Tiesi mihin mennä ja sitten meni. Arastelu oli hänelle umpiouto asia, vaikka pientä harkintaa Siina oli jo oppinut käyttämään sen jälkeen kun aliarvioi erään kanjonin leveyden ja melkein nyrjäytti nilkkansa sen yli loikatessaan.
Sipsuttelu ei ollut Siinan laji. "Näillä koivilla se olisi kovin hankalaakin", hän tuumasi ja harppasi metsän yli.
MATKALLA
Ilma oli raikas kun Hulda nousi siivilleen. Se ehti nousta korkealle ennen kuin kuuli selästään ensimmäisen kiljahduksen.
Muut poikasista olivat jo lähteneet pesästä, mutta Siivetön nyt oli mikä oli: vähän erilainen, jopa salaperäinen, mutta siitä saakka kun Hulda oli löytänyt sen nukkumasta muiden seasta se oli ollut yksi heistä.
"Mennään kovempaa!" Siivetön huusi taas, ja Hulda ahmaisi siivillään ilmaa.